Blogi, joka syntyi hetken mielijohteesta tänä iltana kun löysin 15-vuotiaana kirjoittamani itsemurhakirjeen. Kirje loppui:
"Miten mä lopetan tän?"
Ei ollut ilmeisesti tullut mieleen mitään toimivaa, kun yhä täällä vaeltelen.
Sellaista on elämä.
Ja kuolema, ilmeisesti.
Olen tällähetkellä 19-vuotias tyttö pääkaupunkiseudulta, elämässä vähän hukassa, ahdistunut itseeni ja kaikkeen muuhunkin. Kirjoittaminen tuntui hyvältä ajatukselta, sillä sanat ovat jotain niin uskomatonta, että niihin voi vain uppoutua ja unohtaa muun. Ei kai sillä lopputuotoksella (ts. tällä tekstillä) niin väliä sitten ole. Kunhan sanat virtaa.
Diagnoosi mulla on lievään masennukseen, lisäksi diagnosoimaton jonkinlainen syömishäiriö sekä erilaisia traumaattisia elämänkokemuksia, joita sitten varmaan täällä käyn läpi, jos siis uskallan. Internet on outo paikka.
Toivon itsekkäästi että tästä vuodatuksesta on mulle jotain apua, ja toivon myös että mahdollinen tänne eksyjä saa jotain viisautta tai muuta hyödyllistä informaatiota itselleenkin.
Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti