Tänä yönä masentaa taas, pakko oli turvautua saksiin. Siinä on jotain niin rauhoittavaa, kun tuntee kylmän metallin ihoa vasten. Sanokaa vaan mua hulluksi, mä oon tällanen, tää helpottaa mun oloa, mä lähes nautin tästä!
Hullu mikä hullu.
Miks elämä on yöllä nii pelottavaa?
Kaikki asiat ahdistaa, varsinkin se päämäärättömyys ja tieto, ettei mun elämästä tuu mitään. Mä en oo mitään, mä en osaa mitään, mä en pysty tekemään mitään hyvää koskaan ja se vituttaa mua!
Katoin itteeni peilistä, sieltä kattoo takasin ruma paska hiirulainen, jonka elämä on naurettavaa millä tahansa mittapuulla. Saatanan läski, maha vaa roikkuu ja reidet pursuilee. Mun on pakko alkaa laihduttaa, mä en voi olla näin heikko, mä oon tänäänki (eilen?) syöny niin paljon kaikkea paskaa mikä vaa lihottaa mua ja paisun loputtomasti kunnes kukaan ei pysty edes näkemään mua kun oon niin valtava mursu, valas, lihava saatanan norsu!!!
Vittu
Pois mun päästä
Huomenna en syö mitään.
Ootko vielä tässä maailmassa?
VastaaPoista